- Baker-Finch Ian, 1991
- Cotton Henry, 1934
- Faldo Nick, 1989
- Hagen Walter, 1920
- Hogan Ben, 1953
- Jones Bobby, 1923
- Kite Tom, 1992
- Langer Bernhard, 1991
- Lyle Sandy, 1985
- Middlecoff Cary, 1956
- Mize Larry, 1987
- Nelson Larry, 1983
- Nicklaus Jack, 1969
- Palmer Arnold, 1960
- Player Gary, 1972
- Stewart Payne, 1999
- Venturi Ken, 1964
Kun Ken vaappui voittoon
Jäätee ja suolatabletit olivat Ken Venturin eväät US Openin viimeisellä kierroksella Congressionalissa vuonna 1964.
Sanfranciscolainen taisteli vastustajien lisäksi myös lämpöhalvausta vastaan. Tuohon aikaan US Open ratkaistiin 54 reiän kilpailuna. Päätöspäivänä pelattiin peräti 36 reikää. Venturi oli kiertänyt sunnuntaipäivän ensimmäisen kierroksen 66 lyönnillä ja pelasi turnauksen voitosta.
Ennen päätöskierrosta hän alkoi tuntea olonsa heikoksi. Kilpailun lääkäri tutki Venturin ja suositteli tälle kilpailun keskeyttämistä, koska jatkaminen 37 asteen paahteessa olisi voinut olla kohtalokasta. Venturi ei kuitenkaan halunnut antaa periksi. Edellisestä ammattilaisvoitosta oli kulunut jo neljä vuotta, ja nyt oli sentään panoksena major-kisan voitto.
Hänen parinaan päätöspäivän pelannut Ray Floyd seurasi epäuskoisena vierestä Venturin urheaa taistelua. Venturi käveli vaappuen ja istui lepäämään aina kun pystyi, mutta jatkoi sinnikkäästi eteenpäin lyönti kerrallaan. Heikosta kunnostaan huolimatta Venturi pelasi hyvää golfia. Myöhemmin hän naureskeli jopa hyötyneensä sekavasta tilastaan. ”Olin liian pökertynyt tunteakseni paineita.”
Niin pihalla Venturi ei kuitenkaan ollut, etteikö olisi tajunnut saavutustaan upotettuaan voittoputin päätösreiällä. ”Voi luoja, olen voittanut US Openin!” hän huudahti. Raymond Floyd sai kunnian poimia pallon reiästä, sillä siihen Venturin voimat eivät enää riittäneet. ”Tuo oli yksi sankarillisimmista teoista, joita olen koskaan nähnyt”, Floyd pyöritteli päätään kilpailun jälkeen.
Sports Illustrated -lehti arvosti Venturin urotyön niin korkealle, että valitsi hänet myöhemmin vuoden urheilijaksi. Venturille major-voitto jäi uran ainokaiseksi.
Jussi Miettinen
Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 1/2011.










