- Baker-Finch Ian, 1991
- Cotton Henry, 1934
- Faldo Nick, 1989
- Hagen Walter, 1920
- Hogan Ben, 1953
- Jones Bobby, 1923
- Kite Tom, 1992
- Langer Bernhard, 1991
- Lyle Sandy, 1985
- Middlecoff Cary, 1956
- Mize Larry, 1987
- Nelson Larry, 1983
- Nicklaus Jack, 1969
- Palmer Arnold, 1960
- Player Gary, 1972
- Stewart Payne, 1999
- Venturi Ken, 1964
Kahden birdien lopetus
Huhtikuun 10. päivänä vuonna 2010 tuli täyteen tasan 50 vuotta siitä, kun Arnold Palmer otti toisen neljästä Masters-voitostaan. Palmer teki huikean loppukirin ja kukisti Ken Venturin lyönnillä.
Venturi oli mukana voittotaistelussa Augustassa myös kaksi vuotta aiemmin, mutta jäi tuolloinkin nuolemaan näppejään, kun Palmer 28-vuotiaana voitti ensimmäisen major-turnauksensa.
Masters Tournament on tarjonnut historiansa aikana useita jännittäviä loppunäytelmiä, eikä yleisö joutunut pettymään myöskään vuonna 1960. Palmer johti kilpailua ennen päätöskierrosta, mutta aloitti kahdella bogeyllä ja joutui takaa-ajajaksi. Hän ei onnistunut tekemään birdietä takayhdeksikön kummallakaan par-viitosella (13 ja 15), jotka molemmat olivat lyötävissä kahdella päälle.
Kuudennellatoista Palmerin pitkä putti osui lipputankoon, mutta pallo ei ollut pudonnut reikään. Niinpä hän tarvitsi kahdella viimeisellä reiällä yhden birdien päästäkseen uusintaan Venturin kanssa, joka jo odotti klubitalolla. Yhden birdien sijaan Palmer teki kuitenkin kaksi ja voitti turnauksen lyönnillä.
Seitsemännellätoista (360 metriä pitkä par 4) hän upotti kahdeksan metriä pitkän ylämäkiputin, jota legendaarinen golftoimittajan Herbert Warren Wind kuvaili huhtikuussa 1960 ilmestyneessä Sports Illustrated -lehdessä seuraavasti: ”Kaksi kertaa hän keskeytti puttiinsa valmistautumisen, koska yleisön liike häiritsi häntä. Asetuttuaan pallolle kolmannen kerran hän puttasi määrätietoisesti.
Linja näytti hyvältä alusta lähtien, mutta oliko kovuus riittävä? Pallo epäröi hetken reiän reunalla, kunnes valahti sisään. Kun se hävisi reikään, Palmer hyppäsi ilmaan ja tuuletti voimakkaasti. Hän oli sittenkin saanut kaipaamansa birdien.”
Vaikealla päätösreiällä, joka on 384-metrinen par 4 ylämäkeen ja joka pelattiin tuona sunnuntaina vastatuuleen, Palmer jätti itselleen huikean rautakuutospunchin jälkeen vain puolitoistametrisen voittoputin.
Venturin pettymykseksi ja tuhansien paikalla olleiden faniensa onneksi Palmer pisti pallon reikään.
”Arnoldilla kesti hetki tajuta, että kisa oli ohi, voitettu. Hän nosti pallonsa ja käveli hetken normaaliin tahtiin, kunnes yhtäkkiä alkoi hyppiä ympäriinsä ilosta”, Wind kuvaili.
Neljän Masters-voiton lisäksi Arnold Palmer voitti kaksi kertaa British Openin ja kerran US Openin. Seitsemän majorin mieheltä jäi ainoastaan PGA Championship valloittamatta. Ja sai Venturikin myöhemmin palkintonsa. Hän voitti US Openin vuonna 1964.
Jussi Miettinen
Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 1/2010.










