- Baker-Finch Ian, 1991
- Cotton Henry, 1934
- Faldo Nick, 1989
- Hagen Walter, 1920
- Hogan Ben, 1953
- Jones Bobby, 1923
- Kite Tom, 1992
- Langer Bernhard, 1991
- Lyle Sandy, 1985
- Middlecoff Cary, 1956
- Mize Larry, 1987
- Nelson Larry, 1983
- Nicklaus Jack, 1969
- Palmer Arnold, 1960
- Player Gary, 1972
- Stewart Payne, 1999
- Venturi Ken, 1964
Nelsonin hieno loppukiri
Larry Nelson on poikkeus huippugolfariksi. Vaikka hän aloitti lajin vasta parikymppisenä, hän ehti nousi kolminkertaiseksi major-voittajaksi.
Nelsonin tausta oli baseballissa ja koripallossa, joita hän pelasi lukiossa. Golfmailaan hän tarttui ensimmäisen kerran palattuaan Vietnamin sodasta, missä Nelson palveli jalkaväessä. Nelson pelasi ensimmäisen golfkierroksensa alle sadalla lyönnillä, ja maagisen 70 lyönnin rajan Nelson rikkoi yhdeksän kuukauden harjoittelun jälkeen. Kuusi vuotta myöhemmin herra Nelson kiersi jo PGA Tourilla.
Nelson oli 34 vuotta voittaessaan ensimmäisen majorinsa, PGA Championshipin. Hän oli kisassa ylivoimainen, sillä toiseksi sijoittunut Fuzzy Zoeller jäi Nelsonista neljä lyöntiä.
Vuoden 1983 US Openiin, joka pelattiin Oakmontin kuuluisalla kentällä, hän tuli kuitenkin haastajana. Ykkössuosikkeja olivat Tom Watson ja Seve Ballesteros, vaikka kenttä ei sopinutkaan espanjalaiselle.
Oakmont on vaikea golfkenttä. Tuohon aikaan siellä oli 180 bunkkeria. Väylät olivat kapeita, viheriöt kovia ja liukkaita sekä karheikot pitkiä ja paksuja. Oakmontissa pärjäsi vain jos vältti karheikot, eikä Seveä ole koskaan tunnettu ollut mikään tarkkana draivaajana. Ballesteros kuitenkin kesytti kentän välttämällä viimeiseen asti puumailojen käyttöä avauksissa. Se piti hänet voittotaistelussa mukana päätöskierrokselle saakka.
Tom Watson ja Larry Nelson olivat kuitenkin päätöspäivän alussa hurjassa vedossa. Nelson löi etuysillä vain 33 kertaa, mutta viimeisessä ryhmässä pelannut Watson ei siitä hätkähtänyt. Hän pisti kahdella lyönnillä paremmaksi ja oli Nelsonia kolme lyöntiä edellä ennen viimeistä yhdeksän reiän lenkkiä. Watsonin peli lähti kuitenkin laukalle, ja Nelson kuroi eron umpeen tehtyään birdien 14. reiälle. Pian sen jälkeen myrsky saapui Oakmontin ylle ja kilpailu keskeytettiin.
Kun peliä seuraavana aamuna jatkettiin, Nelson näytti kyntensä. Hänen avauksensa 16. reiällä, joka on yli 200 metriä pitkä parkolmonen, meni parikymmentä metriä vinoon, mutta Nelson upotti vaikean putin ja meni ensimmäistä kertaa kilpailun johtoon.
Johto piti, vaikka hän teki kolmen putin bogeyn päätösreiällä, sillä myös Watson teki bogeyn 17. reiällä. Nelsonin pelasi kaksi viimeistä kierrosta tulokseen 132 lyöntiä (65-67), millä hän rikkoi Gene Sarazenin 51 vuotta vanhan ennätyksen. Ennätys (-10) on yhä hänen nimissään.
Jussi Miettinen
Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 3/2011.










