Virhe ei vienytkään voittoa

Sandy Lyle tiesi mokanneensa. Oli heinäkuinen iltapäivä vuonna 1985, ja skotti pelasi British Openin voitosta, mutta viimeisen viheriön tuntumassa hän murtui paineen alla anteeksiantamattomaan virheeseen.

Hänen chippinsä viheriön reunalta oli auttamattoman lyhyt, ja pallo valui takaisin lähes samaan paikkaan, josta chippi lähti. Putattuaan kaksi kertaa Lylen tuloskorttiin merkattiin bogey. Palautettuaan kortin toimistoon Sandy Lyle toivoi, että maa olisi nielaissut hänet. Hän oli aivan varma, että ensimmäinen major-voitto oli juuri karannut käsistä.

Lyle oli päässyt voitonsyrjään kiinni 14. reiällä. Vaikean par-viitosväylän oikealla reunalla on kentän ulkoraja, jonka Lyle halusi välttää. Hän tähtäsi väylän vasempaan reunaan, mutta käänsi mailan lavan suljetuksi, ja pallo päätyi aivan liikaa vasemmalle todella pitkään heinään.

Hän mietti, lähteäkö yrittämään suoraan viheriölle, mutta päätyi viisaasti lyömään välilyönnin takaisin väylälle noin 180 metriin. Päästyään pallolle hän löi vastatuuleen porautuneen rautakakkosen, joka päätyi upeasti viheriölle noin 13 metrin päähän reiästä.

Lyle upotti vaikean birdie-putin, uusi tempun seuraavalla reiällä ja siirtyi kilpailun johtoon, jonka siis luuli menettäneensä hölmöilyynsä. Onnekseen Lyle ei ollut ainoa, joka sortui kilpailun loppuhetkillä virheisiin, ja hän lopulta voitti koko kilpailun.

Viimeisessä ryhmässä pelanneet Saksan Bernhard Langer ja Australian David Graham pelasivat tuloksen75 (+5) ja jäivät lopulta jaetulle kolmannelle sijalle. Toiseksi sijoittui yhdysvaltalainen Payne Stewart häviten Lylelle lyönnillä.

Kun voittopokaaliin alettiin kaivertaa Sandy Lylen nimeä, voittajaa ei näkynyt missään. Kun Lyle tavoitettiin, mies ei ollut uskoa korviaan: hän oli kaikesta huolimatta voittanut ensimmäisen golfin arvoturnauksensa.

Jussi Miettinen

Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 4/2011.