Hoganin ensimmäinen ja viimeinen

Ben Hogan voitti vain yhden The Open Championshipin. Sen ainoan, johon hän osallistui.

Vuosi oli 1953. Hogan oli vienyt sinä vuonna aikaisemmat kaksi major-turnausta The Masters Tournamentin ja US Openin. Ei ihme, että Hogan oli Carnoustiessa pidetyn kilpailun ennakkosuosikki. Links-golf yllätti ensikertalaisen.

Legacy-elämänkerrassa Hogan kuvailee Carnoustieta kentäksi, jollaiseen ei ollut koskaan aiemmin törmännyt. ”Kun skotit rakentavat kentän, he kylvävät tiiauspaikan ja viheriön, leikkaavat väylät ja jättävät karheikon samanlaiseksi kuin se on ollut siinä tuhansia ja taas tuhansia vuosia”, Hogan kuvailee.

Hogan valmistautui kilpailuun huolellisesti. Hän harjoitteli paljon puumailoilla, koska Carnoustie oli pitkä mutta kapea kenttä, jossa avauksien piti lentää kauas ja osua väylään.

Avaukset olivatkin Hoganin vahvuus. Carnoustien väylä numero kuusi onkin nimetty Hogan’s Alleyksi, koska ylivoimaisena pallonlyöjänä hän pystyi ottamaan tiiltä sellaisen pelilinjan, johon kilpakumppaneilla ei rahkeet riittäneet.

Hogan löi kisassa 524 jaardia pitkän par-viitosen kaksi kertaa kahdella päälle. Temppu oli sen aikaisilla golfvälineillä huippusuoritus. Kun vuonna 2003 nykyhuipuille järjestettiin mahdollisuus kokeilla samaa Hoganin aikaisilla mailoilla, jäivät nykypelaajat kauaksi teksasilaisen lyöntipituuksista.

Hogan voitti British Openin lopulta neljän lyönnin erolla. Kulminaatiopiste oli päätöskierroksen viides reikä. Hogan chippasi sisään tärkeän birdien vaikeasta paikasta. Tämän lyönnin jälkeen Hogan ei missannut yhtään väylää eikä viheriötä ja karkasi neljän lyönnin voittoon.

Hogan pelasi päätöskierroksen tulokseen 68, mikä oli sen aikainen kenttäennätys. Saavutusta nosti entisestään se, että Hogan pelasi päätöspäivän kaksi kierrosta kovassa kuumeessa.

Voitto nosti Ben Hoganin kansallissankarin asemaan Yhdysvalloissa. Palattuaan laivalla New Yorkiin kaupungissa järjestettiin Hoganin kunniaksi suuri kansanjuhla.

Vuosina 1949-53 Hogan voitti yhdeksän 16 arvoturnauksesta, joihin osallistui. Carnoustien The Open Championship jäi Hoganin viimeiseksi major-voitoksi.

Jussi Miettinen

Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 4/2009.