Oman tiensä kulkija

En koskaan halunnut tulla miljonääriksi. Halusin vain elää kuin sellainen”, sanoi Walter Hagen, yksi golfhistorian värikkäimmistä hahmoista.

Hagen ei ollut pelkkä suun soittaja, vaan hän osasi myös pelata. Hän voitti urallaan yksitoista major-turnausta, ainoastaan Masters Tournament jäi häneltä valloittamatta. Hagen pelasi kuitenkin aikakautena, jolloin ammattilaisgolfin arvostus etenkin Euroopassa oli pientä.

Kun Hagen osallistui vuonna 1920 ensimmäisen kerran British Openiin, ammattilaiset eivät saaneet astua jalallaan golfklubin pukusuojiin. Klubin sihteeri ilmoitti Hagenille, joka jo tuolloin oli kaksinkertainen major-voittaja, että sopiva paikka kenkien vaihtamiseen on pro shop. Tästä suivaantuneena Hagen parkkeerasi limusiininsa klubin eteen ja käytti sitä paitsi pukeutumistilanaan myös ravintolanaan; Hagenin oma hovimestari tarjoili isännälleen lounaan autoon.

Royal Cinque Ports -golfklubin jäsenistö ei Hagenin mielenosoituksesta ollut tietenkään mielissään. Kaikkein vähiten klubin tyly sihteeri. Itse kilpailussa Hagen ei menestynyt. Hänen sijoituksensa oli 56:s, ja hän jäi voittajasta peräti 26 lyöntiä. Heikosta menestyksestään hän ei syyttänyt huonoa kohteluaan, vaan suppeaa lyöntivalikoimaansa.

Hagen osasi pelata korkeaa pitchiä, mutta Britannian kovissa tuulissa hänen syömähampaallaan ei tehnyt mitään. Itseoppinut golfari päättikin harjoitella links-kentille paremmin soveltuvan pitch and run -lyönnin. Vuoden päästä sijoitus olikin jo seitsemäs.

Kaksi vuotta myöhemmin Hagen voitti British Openin ensimmäisenä yhdysvaltalaisena pelaajana. Tuolloinkin Hagen jatkoi valitsemallaan tiellä kilpailun. Hagenin mielestä palkintoshekissä ei ollut riittävästi nollia perässä, joten järjestäjiä provosoidakseen hän ojensi shekin palkintojenjaossa saman tien eteenpäin mailapojalleen.

Jussi Miettinen

Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 5/2009.