Pitkien puttien voitto

Nick Faldolla oli selvästikin lahjoja golfpeliin. Hän aloitti lajin vasta 15-vuotiaana, mutta jo ensimmäisellä koskaan pelaamalla golfreiällä hän löi yli 400 metriä pitkän parnelosen kahdella päälle.

Ammattilaiseksi hän siirtyi 19-vuotiaana ja vain vuotta myöhemmin hän jo edusti Eurooppaa Ryder Cupissa. Major-voittajaksi kypsyminen kesti kuitenkin kymmenen vuotta ja vaati laajan svingiremontin David Leadbetterin johdolla.

Faldo voitti yhteensä kuusi major-turnausta. Yksi ikimuistoisista hetkistä sattui vuonna 1989, kun hän voitti uransa ensimmäisen yhteensä kolmesta Masters Tournamentin voitosta. Käydään vilkaisemassa, miten hän sen oikein teki.

Faldon hyvin alkanut kilpailu oli mennä plörinäksi kolmannella kierroksella, jonka hän pelasi viisi yli. Rankkasateet olivat viivästyttäneet kilpailua lauantaina, joten englantilainen joutui pelaamaan kierroksen loppuun aikaisin sunnuntaiaamuna.

Turnauksen alla Faldo oli tehnyt pienen muutoksen välineisiinsä. Hän oli siirtynyt kapoiseen bulls eye -putteriin, mutta oli putannut kolmannella kierroksella niin huonosti, että päätti vaihtaa sen takaisin malletiin ennen päätöskierrosta.

Mailan vaihtaminen kannatti. Etuysillä hän upotti pari päälle kolmemetristä, yhden kuusimetrisen ja yhden 15-metrisen putin. Nick Faldo pelasi yhdeksän reikää neljä alle ja oli palannut voittotaisteluun mukaan. Tahti jatkui lähes samana takaysillä. Hän pelasi se kolme alle, ja yhteensä 65 lyönnin kierros toi Faldon uusintaan Scott Hochin kanssa.

Ensimmäinen uusintareikä oli kymppi. Hochilla oli reilu puolimetrinen voittoputti, mutta epäonnekseen hän missasi sen ja antoi vastustajalleen uuden mahdollisuuden. Kaksikko siirtyi vaikealle 11. reiälle. Faldo oli tehnyt sille bogeyn aiempina päivinä. Nyt siihen ei ollut enää varaa.

Molemmat miehet löivät hienot draivit keskelle väylää, Hoch hivenen pidemmälle, joten Faldo pääsi lyömään lähestymisen ensimmäisenä. Matkaa oli noin 190 metriä. Bägistä käteen valikoitui rautakolmonen.

Rohkea lyönti suuntautui suoraan lippua kohti, kantoi viheriölle saakka mutta jäi kahdeksan metriä lyhyeksi. Hoch sitä vastoin epäonnistui lähestymislyönnissään. Hän missasi viheriön, eikä pitchikään ollut paras mahdollinen; par’iin jäi vielä tehtävää.

Faldo ei kuitenkaan halunnut jäädä odottamaan ratkaisua pidempään. Hän valmistautui ylämäki puttiinsa huolella ja vanhalla tutulla putterilla pallon kylkeen mojovan pusun. Pallo pyöri kohti reikää ja meni sisään, minkä jälkeen englantilaisen kädet nousivat pystyyn voiton merkiksi.

Seuraavana vuonna Faldo uusi temppunsa. Samoin vuonna 1996. Mutta ne ovatkin sitten jo ihan omia tarinoitaan.

Jussi Miettinen

Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 2/2010.