Ammattilaisten puolestapuhuja

Voiko major-turnauksen voittaa, jos pelaa viimeisen kierroksen tulokseen 79? Ei ehkä nykypäivänä, mutta vuonna 1934 Henry Cottonilla oli siihen varaa. Ja eroa kakkoseksi tulleeseen jäi silti vielä viisi lyöntiä.

Se oli sir Henry Cotton ensimmäinen Open-mestaruus. Myöhemmin niitä seurasi kaksi lisää. Cottonin huono esitys päätöspäivänä ei johtunut hermojen pettämisestä vaan vatsataudista. Englantilaisella oli onneksi yhdeksän lyönnin johto pelattuaan kolme ensimmäistä kierrosta tuloksiin 67, 65 ja 72.

Henry Cotton oli outo lintu tuon ajan ammattilaiseksi, sillä hän tuli hyvin toimeentulevasta kodista. Hänen isänsä omisti terässulattamon.

Ammattilaisten arvostus oli huono, samoin palkkataso. Ammattilaiset olivat usein hyviksi pelaajiksi osoittautuneita mailapoikia, eivätkä kalliiden kasvatteja kuten Cotton, joka lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana keskittyäkseen golfiin.

Kolme vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen pestinsä head prona. Golfammattilaisten elämä oli kovaa työtä. Koska Cotton ei ollut mikään luonnonlahjakkuus, hän harjoitteli kuin nykyammattilaiset. Kahdeksan tuntia päivässä, kädet verillä.

Harjoittelemisen ja pelaamisen ohella piti myös antaa tunteja ja hoitaa pro shopia, koska palkintorahat olivat vain murusia. Kahdesta ensimmäisestä Open-voitostaan (1934 ja 1938) hän sai 100 puntaa.

Kun Cotton voitti Openin viimeisen kerran vuonna 1948, oli palkintosumma sentään noussut 150 puntaan.

Henry Cotton muistetaan myös ammattilaisuuden eteen tekemästään työstä. Kun tuohon aikaan ammattilaisilla ei ollut asiaa edes edustamiensa seurojen klubirakennuksiin, Cotton ei suostunut edustamaan seuraan ilman, että pääsisi sinne kunniajäseneksi.

Kollegojensa tapaan Cottonin ei tarvinnut kärsiä vilusta ja nälästä. Naimalla rikkaan perijättären hän saavutti hulppean elintason. Lopetettuaan peliuransa Cotton alkoi kirjailijaksi, journalistiksi ja kenttäsuunnittelijaksi.

Viimeiset vuotensa hän vietti Portugalin Algarvessa, Penian kentällä, jonka oli itse suunnitellut. Henry Cotton kuoli vuonna 1987, minkä jälkeen hänet aateloitiin.

Jussi Miettinen

Timeline-juttusarjassa esitellään golfhistoriaan jääneitä hetkiä. Kirjoitus on julkaistu Pro Golf Magazinen numerossa 6/2009.