Tapio Santala
Tapio Santala on golfvalmentaja, jonka menestynein suojatti on Janne Kaske. Santalaa pidetään tekniikkaorientoituneena valmentajana, mutta mies itse on toista mieltä: ”Mitä enemmän ymmärrän liikkeestä ja tästä pelistä, sitä vähemmän kiinnitän huomiota yksityiskohtiin.”
Tästä se lähtee
TERVEHDYS KAIKILLE LUKIJOILLE ja onnittelut Pro Golf Magazinelle uusista ja näyttävistä sivuista. Minua pyydettiin mukaan kirjoittamaan ajatuksistani blogimuodossa ja hetken mietittyäni siihen suostuin. Hyviin projekteihin on aina ilo päästä mukaan.
Miettimistä aiheutti lähinnä se, mistä ammentaisin aiheet jatkuvaan kirjoittamiseen. Moni luonnollisesti tuntee minut swingitutkijana ja sanoisin varsin tekniikkaorientoituneena valmentajana, mutta uskon näiden kirjoitusten aika paljon muokkaavan noita näkemyksiä.
On varsin todennäköistä, että lajitekniikan asiat jäävät täällä kovinkin pienelle huomiolle, joskin golf on elämäntapana mukana jokaisessa kirjoituksessa. Aion siis kirjoittaa elämästä, ajattelusta, oppimisesta, ehkä hieman kilpagolfista ja sen seuraamisesta, mielenkiintoisista ihmisistä lajin parissa, joihin olen tutustunut ja jotka ovat minuun vaikutuksen jollain tavoin tehneet.
Saatan nostaa esiin jopa varsin suuria ajattelijoita, jotka eivät ole suuren yleisön tuntemia tähtiä, vaikkakin saattavat olla varsin menestyneitä lajin parissa, samoin kuin esitellä heidän tuotoksiaan ja tekemisiään.
Joskus saattaa sekaan livahtaa pari swingianalyysiäkin ja pelaajien kehityskertomuksia ja hyviä ja huonoja hetkiä oppimisen saralla. Samoin itse golfin pelaamisesta ja pelin oppimisesta, mistä tulee vähemmän yleensä julkisesti keskusteltua
Muutama sana itsestä ja taustastani lienee kuitenkin tässä paikallaan.
OMA ENSIKOSKETUS LAJIIN tuli varsin tarkkaan 20 vuotta sitten ja laji vei heti täysillä mukanaan. Silloisessa tuoreessa seurassani kun ei muita halukkaita ollut, iskettiin juniorivalmennuksen tehtävä harteilleni.
Nyttemmin voin sanoa, että minusta huolimatta jotkut junioreista lähtivät kehittymään siihen tahtiin, että oli pakko alkaa itsekin opiskelemaan. Tarkoitus ei ollut missään vaiheessa aloitta opetustyötä ammattina, mutta virta vei mukanaan ja vuonna -99 aloitin valmennuksen ja opetuksen Virvik Golfissa ja sieltä nousivat menestykseen sellaiset nimet kuin Janne Kaske, Christine Blomqvist ja Maiju Uusi-Simola.
Vuonna 2001 oli sitten jakaantumisen vuosi, kun Virvikin ohella aloitin työt myös Hyvinkäällä, jossa olin juniorityötä tehnyt jo pari vuotta.
ISO ASKEL TULI OTETTUA, kun liki seitsemän vuotta sitten Seppo Karikko pyysi mukaan 4DSwingin kehitystyöhön. Homma oli silloin vasta ideana paperilla ja oma tehtäväni oli alkaa rakentamaan mittaus – ja ilmaisutapoja, jotka loppukäyttäjälle ja valmentajalle mahdollisimman hyvin tapahtumista kertoisivat.
Pitkiä päiviä, josko liki öitäkin tuli sen jälkeen kaivettua kaikkea mahdollista tietoa swingin liikkeistä ja katsottua varmaan jokainen netistä löytyvä swingivideo läpi ja pisteitä paperille piirrellen koitettua hahmottaa nivelten liikkeitä toisiinsa nähden noista 2D kuvista. Silloin myös ymmärsin, kuinka paljon illuusiota syvyyden puuttuminen saa kuvaan aikaiseksi.
Kun laitteisto sitten saatiin vihdoin koekäyttöön, nuo ajatukset varsin pian saivat tukea mittaustuloksista, joista varmaan jossain vaiheessa tännekin kirjoittelen. Siitä alkoi myös loputon taivallus tuon kehon geometrian ja sen takana olevan lihastyön tutkimiseen, johon olen maailmalta saanut loistavaa apua monilta henkilöiltä, esimerkiksi Kelvin Miyahiralta, jolle tässä suuret kiitokset, vaikka tuskin Havaijin mies näitä juttuja lukeekaan.
VALMENNUS- JA OPETUSTYÖ on koko ajan kulkenut kuitenkin tuossa rinnalla, ja vaikka tuo tutkimustyö on ollut vuosia suuressa roolissa ja varsin teknis- ja teknologiapainotteista, ei se kuitenkaan ole valloittanut näkemystä niin täysin, että ihminen unohtuisi.
Voisin oikeastaan sanoa, että mitä enemmän ymmärrän liikkeestä, sen enemmän olen oppinut myös menemään siihen pelaajan ajatusmaailman kautta. Mitä enemmän ymmärrän liikkeestä, sen vähemmän kiinnitän huomiota yksityiskohtiin. Olennaista on ”iso kuva”, jonka ympärille pelaaja oman tekemisensä ja myöhemmässä vaiheessa koko pelinsä rakentaa.
Ja lopulta esimerkiksi valmennuksen puolella isoimmat jutut saatetaan tehdä joskus kahvikupin ääressä asioista jutellen. Tekniikka ja tutkimus ovat oma lokeronsa, mutta peliä opetetaan ihmiseen vaikuttamalla ja varsin syvällä tasolla.
TÄSSÄ LYHYT TARINA ALKUUN ja perään toive: heittäkää ajatuksia teitä kiinnostavista aiheista ja kysymyksiä tulemaan vaikkapa meiliini protapsa(a)kolumbus.fi. Ihan kaikkiin en uskalla luvata vastaavani, mutta mielelläni poimin aiheita sieltä myös syvempään tarkasteluun ja usein usean kysymyksen yhdistelmästä saa varsin mielenkiintoista pohdintaa aikaiseksi.
Kiittää mielenkiinnosta ja toivottaa kaikille hyvää kautta 2012. Toivottavasti mahdollisimman moni on jo aloittanut valmistautumisen siihen.
Tapio Santala
Klikkaa Tapio Santalan blogiarkistoon
Kaikki progolf.fi:n blogit löydät täältä
