Seppo Palminen
Seppo Palminen lukee maailmaa iloisen väristen silmälasien läpi. Hän nauttii kaikesta mitä tekee – siis myös kaikesta, minkä kirjoittaa. Hän on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin. Molemmat ovat myyntimenestyksiä.
Vain tunne on totta
OLEN AMMATILTANI av-tuottaja. Kirjoitan ja suunnittelen yritysten ja yhteisöjen tarinoita. Lyhyitä ja vähän pitempiä. Verkkoon ja presentointiin. Autan siis yritysjohtajia, markkinoijia, myyjiä ja tiedottajia esittelemään yrityksiään, yhteisöjään, tuotteitaan, palvelujaan ja filosofioitaan.
Koko tuottajaurani ajan olen ollut tunteiden puolestapuhuja.
Joka viikko joudun muistuttamaan asiakkaitani, että kaikki valinnat maailmassa tehdään tunteella, myös ne päätökset, jotka tehdään, kuten väitetään, järkisyillä. Niin sanotuilla tosiasioilla on tunteiden kanssa vain sen verran tekemistä, että niillä voi selitellä tunnekuohujensa satoa.
Kun ihmiset nousevat tai laskeutuvat emootiotasolleen, he ovat valmiita valintoihin ja päätöksiin. Tunne lävistää tai ohittaa kyynisyyden, epäilyn, vastustuksen ja päättämättömyyden. Tunne sivaltaa kuin Niken slogan: Just do it.
MEISTÄ GOLFAAJISTAHAN sanotaan, että olemme niin koukussa lajiimme, ettemme juuri muusta osaa puhuakaan. Puhumme golfista keskenämme ja puhumme golfista muille. Meistä useimmissa asuu pieni matkasaarnaaja, jonka elämäntehtävänä on levittää golfin ilosanomaa.
Mutta osaammeko me muotoilla sanomamme toimivaan muotoon? Saammeko me julistuksemme tihkumaan tunnetta?
Oletetaan, että tarkoituksemme on pelastaa epäterveisiin harrastuksiin eksyneitä kanssakulkijoitamme golfin pariin.
Onnistummeko tekemään sen niin sanotuilla faktoilla? Pystymmekö vakuuttamaan tupakoivat tenukepit tai sokerihumalan pönäköittämät sohvaperunat?
Siis kun aloitamme, että johan sen nyt sanoo järki ja näkee sokea Reetta, että tutkimusten mukaan pitkäkestoinen ja matalalla teholla suositettu golfkierros muutaman päivän välein on mitä erinomaisinta terveyskuntoilua – ja sopii hyvin juuri teille, koska muuten hyljeksitte kaikkea liikuntaa…
Miten se lauseeni siis menikään? Kaikki päätökset, myös golfiin liittyvät, tehdään tunteella. Vaikka ihmiset muuta väittäisivät. Myös niin sanotut järki-ihmiset. Viksut ja Vilmaattiset. Siis aivan kaikki, myös Vinksahtaneet ja V****maiset.
Jospa kokeilisimme toista lähestymistapaa. Unohtaisimme tutkimukset, tilastot ja terveysvouhkaamisen. Leipoisimme perusväitteeseemme ihan uuden kärjen:
GOLFKLUBEILLA TAPAA IHANIA IHMISIÄ.
TÄMÄ VÄITE haastaa kohderyhmämme ennakkoluulot. Se on luultavasti yllättävä, lyö häpnaadilla, osuu suojaamattomaan paikkaan. Se on aidosti emotionaalinen väite. Se luikertelee ihmisten tajuntaan tunteen kautta.
Kuulen aivan selvästi, että tiukasti faktoissa pitäytyvät järki-ihmiset huutavat jo kauhuissaan, ettei kai tässä nyt valehtelemaan pidä ruveta. Eli selitän tämän tavalla, joka uppoaa vain ja ainoastaan kyseisiin huutajiin.
Kyllä, ihanien ihmisten lisäksi, golfklubeilla tapaa myös mulkvisteja, mutta heitä on luotettavien laskelmien mukaan ainoastaan 1%. Eli jos klubissa on 1 000 jäsentä, aivan toivottomia riiviöitä löytyy 10 kappaletta. Heidät tapaa sadan prosentin varmuudella golfyhtiön kokouksissa, joihin heistä useimmat ovat valmistelleet täysin puupäisen puheenvuoron, jonka vapisevin käsin mutta isoon ääneen esittävät. Näin kokous, joka muuten kestäisi tunnin (ja siihen kuuluu jo small talk ja pullan syönti), saadaan venymään niin ettei kukaan ehdi kymmenen uutisille.
Koska kaikki ihanat ihmiset eivät osallistu golfyhtiön kokouksiin, mulkvistien suhteellinen osuus voi nousta hyvinkin suureksi. Heitä on siis vain 1 % yhtiön osakasmäärästä tai yhdistyksen jäsenmäärästä, mutta heidän vouhkauksensa saa usein ansaitsemattoman huomion.
Se iso joukko, 99 %, ovat ihania ihmisiä. Eli jotta saisimme sanomamme napakaksi, annamme marginaalisen ryhmän riiviöitä kiehua sappinesteissään ja pitäydymme väitteessä:
GOLFKLUBEILLA TAPAA IHANIA IHMISIÄ.
NYT TARKASTELEMME, millaisen vaikutuksen tunteita kunnioittava väitteemme voi saada aikaan. Tuo kaiken nähnyt tenukeppisohvaperuna pitää sanomaamme aluksi huonon luokan vitsinä, mutta sitten häneen iskee epäilys.
”Mitä jos se onkin totta? Mitä jos minä vietänkin elämäni vaihtopenkillä tai rangaistusaitiossa? Miksi minä tapaan vain kusipäitä? Miksi heitä on siroteltu polkuni varrelle niin tiheään? Työpaikalla he päivystävät parijonossa huoneeni ovella. Ei ihme, että itsekin murjotan ja jurnutan. Minähän en koskaan tapaa ihania ihmisiä. Rentoja ja iloisia, hauskoja ja piristäviä.
En tietenkään, koska minä olen täällä ja he siellä golfklubeilla.
Jumaliste, minä rupean pelaamaan golfia. Golf on minun juttuni, minun uusi harrastukseni. Heti kun lumet ovat sulaneet, minut tapaa golfklubilla muiden kaltaisteni ihanien ihmisten joukossa.”
Siellä tapaat myös erään av-tuottajan. Maltan tuskin odottaa, että näen taas kaikki ne ihanat ihmiset.
Seppo Palminen
Blogisti on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin.
Kaikki Palmisen blogit löytyvät blogiarkistosta.
