Seppo Palminen
Seppo Palminen lukee maailmaa iloisen väristen silmälasien läpi. Hän nauttii kaikesta mitä tekee – siis myös kaikesta, minkä kirjoittaa. Hän on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin. Molemmat ovat myyntimenestyksiä.
Tipaton – niin golfia, niin golfia
DÉJÀ VU. Tämähän on nähty, koettu, eletty ennenkin.
Tipaton tammikuu.
Viimein laji, jossa voisin väittää olevani hyvä: 39 selätettyä tipatonta. Vuonna 1998 tosin valitsin helmikuun, en sen lyhyyden takia, vaan koska 18.1. osoittautui kaikkien yhteensattumien äidiksi: pokkasin New Yorkin festivaalin kirkkaan palkinnon ja tunti sen jälkeen juhlin entisen pomoni Pemu Mustosen 60-vuotispäivää parin kadunkulman päässä.
No, olisihan se ollut komeaa sielläkin: If I can make it there, pystyn siihen missä tahansa. En lähtenyt edes yrittämään. Otin tilaisuudet kaikilla mausteilla ja liikenevän ajan maleksin lempihuudeillani Brooklynissa.
Joka tapauksessa nyt on menossa neljäskymmenes tipaton koitos. Ja miksi ihmeessä? No, sehän on niin golfia, niin golfia. Haastat itsesi, taistelet itsesi kanssa – etkä kuseta, vaikka se helppoa olisikin.
TIEDÄN, että laboratoriokokeet ehdottavat meikäläisen maksalle ja muille sisäelimille vielä terveen papereita. Mutta kertovatko ne kaiken? Vieläkö pystyn tarvittaessa pitämään itseni irti viinistä, joka on ollut meidän perheellemme iät ajat sekä ruokajuoma että yksi eniten arvostamiamme maataloustuotteita? Alanko vapista, hiota tai kalveta vieroitusoireineni? Olenko jo toivoton tenukeppi?
Juhlavuoden kunniaksi olen vielä raaistanut pelimuotoa. Tipattomuuden ohella pysyn tämän tammikuun absoluuttisesti irti sokerista ja muista nopeista hiilihydraateista! Siis ei mitään suklaata, ei karkkeja, ei edes salmiakkkia, ei coca-colaa, ei pullaa, ei pitsaa, ei ranskalaisia tai muunkaan maalaisia perunoita, ei leivoksia eikä muutakaan mussutettavaa. Vain kunnon ruokaa: hitaita hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa.
Kuten tiedätte, tuollaista dieettiä kutsutaan karppaamiseksi. Nyt kun suomalaisetkin ovat todella innostuneet hiilihydraattien hyljeksimisestä, media ei ole jättänyt yhtään kiveä kääntämättä löytääkseen jonkun höperön julistamaan, että hiilihydraattien välttely saattaa olla hengenvaarallista puuhaa.
Näin olen saanut elämääni taas lisää jännitystä. Selviänkö tällä ruokavaliolla edes hengissä?
KUN KATSELEN tammikuun kalenteria, haasteita riittää.
Erittäin monta hidasta lounasta, monen monta kokousta joissa on tarjolla ainoastaan valkoisesta vähnäjauhosta muotoiltuja leivonnaisia, hitaita illallisia kaikkine houkutuksineen ja televisiostakin näkyvä Urheilugaala, jossa kohotellaan juomia viimevuotisille urheiluelämyksille ja niitä tarjonneille viihdetaiteilijoille.
Jokaisesta pöydästä löytyy vähintään muutama turpea golfaaja, jotka lyövät kilpaa vetoa siitä, että itsekurini pettää varmasti. Miten saan heidät häpeämään itseään? Kutsuisinko heidät aamukahville? Helsingin Viiskulmaan on vastikään ilmestynyt pienenpieni Brooklyn Café. Avataan arkiaamuisin kello 6:30. Voisin tarjota heille maustetut kahvit, bagelit ja browniet. Itse tietysti tyytyisin yrttiteehen.
Paikkaa pitävät Toddin sisarukset Brenda ja Sharron. Ovat aitoja hymyileviä brooklynilaisia ja tuntuvasti laihempia kuin jenkit yleensä. Mutta heidän leivonnaisensa jo tuoksuvat niin herkullisilta, että tarvitsen koko itsehillintäni, etten sortuisi heti tällä viikolla. Onneksi muistan, miltä näyttää katukuva siellä oikeassa Brooklynissa. Golfkierroksen mittaisella kävelylenkillä tapaat enemmän lihavia ihmisiä kuin Helsingin seudulla on asukkaita.
MAAILMA ON JUOTU ja mässytetty pullukaksi. Jenkit pitävät lihavuustilaston kärkipaikasta kiinni molemmin käsin. Mutta hyvänä kakkosena golfaa pieni ja sisukas Suomi. Löytyykö muita, jotka haluaisivat kaunistella näitä maaottelutilastoja? Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa hävitä kaikkia lyömiäni vetoja.
Seppo Palminen
Blogisti on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin.
Kaikki Palmisen blogit löytyvät blogiarkistosta.
