Seppo Palminen

Seppo Palminen lukee maailmaa iloisen väristen silmälasien läpi. Hän nauttii kaikesta mitä tekee – siis myös kaikesta, minkä kirjoittaa. Hän on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin. Molemmat ovat myyntimenestyksiä.

Tätä voit kokeilla kotona

YLEENSÄ KAIKKI hauska ja hullu on kiellettyä. Jos se ei ole aivan ehdottoman kamalasti välteltävää, vaarallista se nyt ainakin on.

Epäterveellistä, epäeettistä, epämoraalista, epäsiveellistä, epäesteettistä tai lievimmässäkin tapauksessa epätaloudellista.

Älä kokeile tätä kotona!

Tuo tarkoittaa, että kyseessä oleva hauskanpito on varattu vain etuoikeutetuille, sertifioiduille kahjoille. Vaihtoehtoisesti ”tätä” voivat kokeilla vain stuntit, jotka tuuraavat tavallisia, rikki meneviä näyttelijöitä. Tyhmää ja tylsää. Missä ovat meidän ihan aitoa ja suoraa lähetystä elävien oikeudet?

Siis hittoon kaikki duudsonit, joiden temput ovat lapsilta ja hulluilta kiellettyjä. Hittoon kaikki purnukat, joissa lukee, ettei näiden pillereiden syönti korvaakaan monipuolista ravintoa. Hittoon kaikki Harry Potter -lelut, joihin pitää typeryksiä varten liistrata tarra: ”Tämä luuta ei oikeasti lennä!”

Tasapainottaakseni ”tätä” huutavaa vääryyttä, paljastan ja esittelen nyt parin kuukauden mittaisen harjoituksen, joka armottomasti ja aukottomasti testaa, oletko mies vai hiiri, nainen vai säälittävä ruikuttaja. Huhtikuun loppuun kestävä jakso muuttaa elämääsi luultavasti enemmän kuin mikään yksittäinen tapahtuma ennen ”tätä”.

VAIKKA TREENI tapahtuu sisätiloissa eikä uhkaa sinun tai parisuhteessa elävän kumppanisi henkeä, se saattaa vaatia terävöitettyä sisäsyntyistä motivaatiota lisemmin kuin mihin olet tähänastisella taivalluksellasi edes kuvitellut yltäväsi.

Tässä se on: herää ja nouse ylös kello viisi, huomisesta alkaen, joka ainoa aamu.

Sieluni silmillä näen tuskan vääristämän ilmeesi. ”Ei helvetissä, juurihan noihin aikoihin olen päässyt kunnon uneen. Sitäpaitsi olen iltaihminen. Ei, olen vielä myöhäisempi: olen yöihminen. En suostu edes ajattelemaan mitään noin pöyristyttävää. Kello viisi. Minusta ei ole mihinkään ennen kello yhdeksää.”

Tunnen aivan tolkuttoman paljon ”tätä” yöihmisporukkaa. He nousevat niin myöhään kuin ikinä mahdollista, jotta edes vähän ehtisivät levätä. He ovat myöhässä jo aamupäivän ensimmäisestä tapaamisesta. Ja lipsuvat lisää. Monet heistä eivät millään ehdi lounaalle. Iltapäivällä he ovat käytännössä työkyvyttömiä, koska kahvi, pullat ja hiilihapotettu sokerivesi tekevät hermoheikkoja kenestä tahansa.

Ei tarvinne erikseen korostaa, että minä en ole yöihminen. Olen aamuihminen. Se tarkoittaa, että tähän aikaan vuodesta nousen todella kello viisi. Aikoinaan kuvittelin olevani iltaihminen. Onneksi Pertti ”Pemu” Mustonen, paras pomo jonka johdolla olen koskaan saanut työskennellä, kertoi, että oli opetellut aamuihmiseksi ollessaan Ilta-Sanomien toimittaja. Siihen aikaan iltapäivälehti viimeisteltiin painoon vasta aamulla.

INNOSTUIN KOKEILEMAAN. Ensimmäinen viikko oli tuskaa. Kai joku sisäinen kelloni oli viritetty eri rytmiin. Toisella viikolla valaistuin. Havaitsin että olen ehdottomasti parhaimmillani aamulla. Ajatus kulkee, kiireetön aamiainen on kuin juhlaa. Aamu on ikiomaa aikaani, jotenkin ylimääräistä. Voin käyttää sen itselleni tärkeisiin asioihin.

Aikainen herääminen ei väsytä, se antaa voimia. Tietysti sitä sisäistä kelloa pitää kääntää myös illasta. Jos olet viime kaudella ja sitä edellisellä tuskaillut, ettei sinulla enää ole tarpeeksi aikaa golfille tai muulle hauskuudelle, ensi kaudella on. Kevätaamujen ylösnousuharjoitusten jälkeen olet valmis

Early Bird -golfaajaksi. Siihen porukkaan kun liityt, olen varma, että seuraavan kerran kun tapaamme, tulet kiittämään kädestä.

Minä ainakin jo odotan sitä aamuelämysten runsautta, kun kaksi kahjoa Seppoa (toinen on se tamperelainen astrologi) tiiaavat taas loma-aikaan Golf Pirkkalassa joka aamu tasan kello 6. Voisihan sitä harjoitella kotiklubillaan jo ennen lomaakin. Tai Hirsalassa – jos jatkavat hienoa perinnettä.

Aamugolf on upeaa. Maisema näyttää ja tuntuu erilaiselta. Kukaan ei huohota niskaasi. Voit tehdä kaiken omaan tahtiisi. Yhdeksän reikää tai täysi rundi, joka tapauksessa olet jo suihkussa kun täyspäisinä itseään pitävät laahustavat klubille.

Toissa kesältä jäi mieleeni vahvimmin yksi satumaisen kaunis heinäkuun aamu. Usva oli niin tiheää, että näkyvyys Tampereen kehätiellä oli paikoin 10 metriä, paikoin aavistuksen pitempi. Kun ajoin parkkipaikalle, kysyin siltä toiselta Sepolta, havaitsiko hän mitään erikoista tuossa Pirkkalan rampilla? Ei ollut huomannut. Minä olin. Sumun seasta häämötti vähän mainosvaloa, keltaista ja vihreää. En tiedä, tapahtuuko ”tätä” vain kerran elämässä, mutta pakko tunnustaa: se ABC:n bensa-asema näytti hyvältä.

Seppo Palminen

Blogisti on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin.

Kaikki Palmisen blogit löytyvät blogiarkistosta.