Seppo Palminen

Seppo Palminen lukee maailmaa iloisen väristen silmälasien läpi. Hän nauttii kaikesta mitä tekee – siis myös kaikesta, minkä kirjoittaa. Hän on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin. Molemmat ovat myyntimenestyksiä.

Kyllä golf opettaa

KUN KATSELEE KALENTERIA, tammikuun lopusta on kolme kuukautta suomalaisten golfklubien avaamiseen. Siis ihan kohta pääsemme taas nautiskelemaan tai kärvistelemään, mitä itse kukin pelistä etsii. Golf on siitä fantastista, että se vetää ihmisiä puoleensa vähintään nyt sadasta eri syystä.

Syy numero 1: golf on erittäin opettavainen laji. Kuin elämä itse. Joskus Neuvostoliiton mahtiaikaan muodissa oli sanonta ”Kyllä Siperia opettaa”. Tarkoitti, että jos Suuren ja Mahtavan välittömässä vaikutuspiirissä oli ihmisiä, jotka tarvitsivat mentaalivalmennusta, heille myönnettiin matkalippu Siperian piristäviin leiriolosuhteisiin.

Vaikka sosialististen neuvostotasavaltojen liitto kuopattiin jo yli 20 vuotta sitten, Siperia opettaa edelleen. Media on kertonut, että koska öljy-yhtiö Jukosin entinen toimitusjohtaja Mihail Hodorkovski ei ole osallistunut vankilan pron vetämiin mentaaliharjoituksiin, hän ei ole oppinut vielä tarpeeksi päästäkseen ehdonalaiseen.

MEILLÄ SUOMESSA  ja monessa muussa ns. länsimaassa on käytetty sanontaa ”Kyllä elämä opettaa”. Viisaus on erittäin käyttökelpoinen ja paikkansa pitävä. Tarkoittaa, että jos joku on niin toivoton puupää, ettei suostu vanhempiaan, opettajiaan, kavereitaan tai muita paremmin tietäviä kuuntelemaan, elämä aivan maagisella tavalla kokoaa hänen reitilleen riittävän määrän myötä- tai vastoinkäymisiä, ihania enkeleitä tai täysin sietämättömiä mulkkuja. Näillä lääkkeillä valaistuu kuka idiootti tahansa.

Uusin aluevaltaus maailmaa ravistavien viisauksien jonossa on meidän kaikkien suosikki ”Kyllä golf opettaa”. Sehän taas tarkoittaa, että golf on kuin treenaisi elämää simulaattorissa. Peli ja golfklubin hyörinä tarjoavat opetusohjelmaamme kaikki inhimillisen kanssakäymisen ulottuvuudet.

Ajatelkaa, jos golf olisi aineena peruskoulussa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kaikki pelaisivat. Kuinka helppoa olisikaan esimerkiksi ystävien ja puolison valinta. Kuinka äärettömän riskitöntä olisi työntekijöiden rekrytointi ja luottamushenkilöiden poiminta erilaisiin päätöksentekoelimiin. Ajatelkaa, kuinka todella yksinkertaista olisi vaikka tämä paljon kohkattu tasavallan presidentin valinta.

YKSI KIERROS GOLFIA kertoo tyypistä enemmän kuin puoli vuotta intensiivistä sukupuolielämää, vuosi vaativaa ryhmätyötä, viisi vuotta yhteistä kuviokelluntaa tai vuosikymmen saman aatteen kiihkomielistä liputtamista.

Siis kolme-neljä tuntia golfkentällä. Kuin huomaamatta hän esittelee vahvuutensa ja heikkoutensa. Yksi kierros ja voit kirjoittaa hänen cv:nsä uudelleen, antaa hänelle avoimen suosituksen mihin tahansa toimennukseen tai kosia häntä käyttämään lopun elämäänsä yhteistä jääkaappia kanssasi.

Tietysti saattaa käydä myös niin, että jo puolen kierroksen taukotuvalla toteat hänet ääliöksi, riiviöksi tai sietämättömäksi tosikoksi ja taitavin sanakääntein valehtelet, että maailma juuri nyt vaatii panostasi jossain muualla, joten valitettavasti joudut jättämään inspiroivan kierroksen kesken.

No, millaisia ovat ne järisyttävät totuudet, jotka golf paljastaa?

Onko hän kokonaan läsnä? Osaako keskittyä tähän yhteen asiaan vai vahtaako älypuhelintaan kuin pakotienä johonkin muuhun?

Suhtautuuko hän itseensä rennosti ja itseironisest vai pullistelevan tiukkapipoisesti?

Onko hän hyväksynyt keskeneräisyytensä? Tajuaako, että golf on epätäydellisyyden sietämistä? Vai sortuuko perfektionismiin – ruikuttaa, kiukuttelee ja paiskoo mailojaan?

Nauttiiko hän tekemisestään vai yrittääkö selittelemällä, selostamalla tai teeskentelemällä antaa itsestään puleeratumman mielikuvan?

Osaako hän pitää tunnelmaa korkealla ja antaa positiivista palautetta myös pelikaverilleen vai onko voittaminen hänelle koko elämä?

Pelaako hän sääntöjä ja etikettiä kunnioittaen vai yrittääkö kusettaa, kun kuvittelee ettet huomaa?

Muistaako hän, että golf on leikkiä, kuin elämä itse?

Tajuaako että elämä on golfin kaltaista peliä, johon voi aika ajoin uppoutua tosissaan, mutta josta vakavuus vie ilon ja innostuksen?

SÄÄLI TOSIAAN, että kaikki eivät pelaa. Voisivat oppia jotain, nuo golfia välttelevät. Vaikka itselleen nauramista. Vai yrittävätkö he peitellä joitain helposti paljastuvia luonteenpiirteitään?

Me jotka pelaamme, odottelemme opettavaista ja itseironista kautta jo malttamattomina. No, kyllä me kolme kuukautta kestämme, tai vähemmän.

Seppo Palminen

Blogisti on kirjoittanut kaksi golfaiheista kirjaa: Buddha pelaa golfia ja Lisää Buddhaa peliin.

Kaikki Palmisen blogit löytyvät blogiarkistosta.